Lähetystön historia

Syksyllä 1919 Viron valtio osti Itä-Kaivopuisto 20:estä tontin rakennuksineen. Vuokralaisten sijoittaminen muualle vei kuitenkin sen verran aikaa, että vasta seuraava lähettiläs Aleksander Hellat saattoi aloittaa työskentelyn Kaivopuistossa täydellä teholla. Hellatin kiinnostus heimoliikkeeseen, teatteriin ja urheiluun tekivät hänestä suositun seuraihmisen, mistä syystä ränsistyvä puinen lähetystörakennus alkoi tuntuvasti haitata lähetystön toimintaa.Vuonna 1931 Helsinkiin saapunut lähettiläs Hans Rebane saikin tehtäväkseen edustavan lähetystötalon rakennuttamisen. Rakennuksesta julistetun arkkitehtuurikilpailun voitti Konstantin Bölau. Rakentamiseen tarvittavat varat saatiin siitä, että puolet tontista myytiin. Keväällä 1933 lähetystö muutti väliaikaisiin vuokratiloihin Tehtaankatu 6-teen. Saman vuoden lopulla voitiin jatkaa työskentelyä Itäinen puistotie 10 valmistuneessa uudessa lähetystötalossa.

Funktionalistinen vaalea kaksikerroksinen talo oli tuohon aikaan (ja on myös tänä päivänä) ainutlaatuinen koko maailmassa. Näin siksi, että kyseessä on ensimmäinen Viron valtion lähetystökäyttöön rakentama talo.

Seuraavan lähettilään Rudolf Möllersonin tehtäväksi tuli lähetystörakennuksen laajentaminen ja muuttaminen edustavammaksi. Laajennus- ja korjaustyöt saatiin valmiiksi joulukuussa 1939 . Möllerson ei kuitenkaan ehtinyt odottaa talon valmistumista, sillä hänen seuraajakseen tuli 29. marraskuuta 1939 Aleksander Warma. Seuraavana päivänä alkoi talvisota, jolloin lähetystöt siirrettiin väliaikaisetsi Helsingin ulkopuolelle. Vuoden 1940 helmikuussa lähettiläs Warma päätti pommituksista huolimatta jatkaa työtään Kaivopuistossa. Viron kansallispäivää juhlittiin vastakorjatussa rakennuksessa. Warman toiminta jäi Itäisellä Puistotiellä kuitenkin lyhyeksi: 16. kesäkuuta 1940 Neuvostoliitto esitti Virolle uhkavaatimuksen, jota seurasi maan miehittäminen. Elokuun kuudentena päivänä lähettiläs ilmoitti Helsingin diplomaattikunnalle lähetystön toiminnan keskeyttämisestä ja poistui lähetystöstä. Rakennus sinetöitiin ja avaimet luovutettiin Suomen ulkoministeriön edustajille. Parin päivän kuluttua Neuvostoliiton edustusto otti talon haltuunsa. Aina Helsingistä poistumiseensa 19. syyskuuta 1944 Aleksander Warma yritti käynnistää lähetystön uudelleen entisessä muodossaan. Valitettavasti hän ei onnistunut siinä.

Viron tasavallan edustusto aloitti Helsingissä uudelleen 25. helmikuuta 1991 Viron kulttuuripisteen nimellä Kulle Raigin johdolla. Hänestä tuli jatkossa sodanjälkeisen ajan ensimmäinen Viron konsuli Suomessa.

Uudelleenitsenäistyneen Viron suurlähetystö Helsingissä avattiin 1. marraskuuta 1991 väliaikaisissa vuokratiloissa Fabianinkatu 13 A 2. Konsuliosasto toimi ensin Etelärannassa ja sen jälkeen osoitteessa Kasarminkatu 28. Siihen asti kunnes suurlähettiläs Lennart Meri jätti valtuuskirjansa 23. huhtikuuta 1992 lähetystöä johti asiainhoitaja Sven Jürgenson. Vuoden 1991 syksyllä Viro ja Suomi sopivat lähetystörakennusten palauttamisesta toisilleen. Koska Bulgaria oli välillä ostanut Virolle kuuluneen kiinteistön kului kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi monta vuotta. 27. tammikuuta 1994 suurlähettiläs Jaak Jõerüüt otti Helsingissä vastaan takaisin palautetun suurlähetystön avaimet. Saman vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettiin jo vanhassa osoitteessa Itäinen Puistotie 10. Perusteellisten kunnostus- ja korjaustöiden jälkeen ulkoministeri Siim Kallas avasi Viron Suomen suurlähetystön 13. joulukuuta vuonna 1995.

Viron viralliset edustajat Suomessa

Diplomaattisuhteiden katkeaminen

Viro liitettiin Neuvostoliittoon 6. elokuuta 1940. Seuraavana päivänä Viron Helsingin lähettiläs Aleksander Warma keskeytti johtamansa lähetystön toiminnan. Koska Viron laillinen hallitus ei lähetystöä koskaan lopettanut, niin muodollisesti sen olemassaolo jatkui läpi neuvostovallan ajan, vaikkei se käytännössä toiminutkaan.

Suomi sai 11.8.1940 Neuvostoliitolta nootin, jossa ilmoitettiin, että Viro on liittynyt Neuvostoliittoon ja että sen diplomaattiset suhteet muihin valtioihin lopetetaan. Neuvostohallitus antoi Suomelle kaksi viikkoa aikaa Tallinnan lähetystön tyhjentämiseen. Suomi ilmoitti virallisesti vastaanottaneensa nootin ja lopetti Tallinnan lähetystönsä toiminnan määräajan kuluessa. Vaikka Suomen toiminta voidaan tulkita de facto tunnustukseksi Viron Neuvostoliittoon liittämiselle, ei Suomi koskaan tunnustanut tätä tapahtuneeksi de jure. Näin ollen juridiselta kannalta katsottuna ei Suomen ja Viron suhteissa tapahtunut vuonna 1940 muutoksia; viralliset suhteet vain pantiin naftaliiniin puoleksi vuosisadaksi.