Rakkautta Strasbourgissa, Eduard Wiiraltin (1898–1954) Pariisin-kokoelma - by Mai Levin

10.09.2009

Rakkautta Strasbourgissa

Eduard Wiiraltin (1898–1954) Pariisin-kokoelma

Tämä Wiiraltin kokoelma, johon suomalainen säveltäjä Juhani Komulainen törmäsi Pariisissa, keskittyy pääpiirteissään taiteilijan Pariisin-kauden ensimmäisiin seitsemään vuoteen 1925–1933; kokoelman lähes kaikki teokset ovat tuolta ajalta. Sen perusteella, mitä teoksia kokoelmasta löytyy, on syytä olettaa sen kuuluneen aikanaan taiteilijan ystävättärelle Nelly Stulzille. Wiiraltilla ja Stulzilla oli suhde vuodesta 1931 aina kevääseen 1933, jolloin se katkesi taiteilijan fyysiseen ja henkiseen kriisiin. Suhteen kuvastona tässä kokoelmassa on kaksi Nelly Stulzin muotokuvaa sekä joitakin alastonpiirroksia (1932). Nelly Stulz (1892–1969) oli merkittävä nainen tuolloin ja on sitä yhä. Hän oli tunnettu taiteilija Strasbourgissa, mutta hän oli myös taidekeräilijä, muusikko ja runoilija. Stulz myi Wiiraltin teoksia Strasbourgissa ja järjesti hänelle toukokuussa 1932 oman näyttelyn strasbourgilaiseen La Librairie de la Mésange -galleriaan.

Wiiralt vietti kesän 1931 Strasbourgissa, missä taidemaalari Jaan Grünberg vieraili hänen luonaan. Yhdessä he matkustivat Vosgesiin ja Colmariin, jossa he Unterlinden-museossa syvästi vaikuttuivat Matthias Grünewaldin maalaamasta Isenheimin alttarista. Samana kesänä vuonna 1931 Strasbourgissa Wiiralt loi useita tunnetuimmista teoksistaan: Cabaret’n (etsaus, kuparipiirros), kuivaneulaetsauksen Lying Nude (mallina Nelly Stulz) sekä monotypiat Lying Nude ja Sitting Woman (molemmat Viron taidemuseossa). Saattaa olla, että Painter-kaiverroksen impulssina on toiminut Strasbourgin katedraali. Nelly Stulzin veljen, tohtori Edgar Stulzin tilauksesta Wiiralt teki kuvan Pyhästä Vincent de Paulista, mikä innoitti taiteilijan kokonaiseen pyhimyspiirrosten sarjaan (1931–1932), joka taas puolestaan linkittyy Preacher-litografiaan (1932).

Kokoelma käsittää myös luonnoksia, joita Wiiralt teki vuonna 1926 Académie de la Grande Chaumièressa ja vuonna 1929 Antrainissa, Bretagnessa, sekä sarjan fantasiamuotokuvia Pariisista. Kokoelmaan kuuluu useita hurmaavia hahmotelmia, joista varsinkin parin Hell (1930–1932, etsaus ja kuparipiirros) – Cabaret luonnokset ovat mielenkiintoisia. Ilmeisesti Cabaret inspiroi vuoden 1932 kesällä ja syksyllä taiteilijan viimeistelemään teoksen, jonka hän oli aloittanut vuonna 1930. Yksi kokoelman hioutuneimmista teoksista on värikylläinen piirros Violinist (1931–1932). Viulistin hahmo, joka Wiiraltille edusti luomisvoimaa, esiintyi jo varhaisessa akvarellissa vuodelta 1919 ja palasi Antrainin-kokoelman piirrokseen vuonna 1929 sekä kahteen monotypiaan vuonna 1931 (jotka kaikki ovat Viron taidemuseossa), mutta Wiiralt lienee tehnyt viulistista useita muitakin versioita, joista emme tiedä mitään. Omakuvallisesta Viulistista sen paremmin kuin koko muusta kokoelmasta emme myöskään olisi saaneet tietää mitään, ellei Juhani Komulainen olisi äkännyt ostaa sitä pariisilaisesta huutokaupasta. Täydennykseksi hän hankki vielä neljä teosta Pariisista ja yhden (The Bayaderes) Genevestä. Hänen kokoelmaansa kuuluu kymmenkunta vedosta, muut teokset ovat piirroksia, akvarelleja ja monotypioita. Kyseessä on ainutlaatuinen aineisto, jolla on tiiviit siteet Wiiraltin muuhun, paremmin tuntemaamme perintöön.

Mai Levin
Taidehistorioitsija

Taiteilijan lyhyt elämäkerta

Eduard Wiiralt syntyi 20. maaliskuuta 1898 Pietarin kuvernementin Tsarskoje Selossa Robidetsin kartanon palvelijoiden Anton ja Sophie-Elisabeth Wiiraltin poikana. Vuonna 1909 perhe palasi Viroon ja asettui Varangun kartanoon Järvamaalla. Vuosina 1915–1918 Wiiralt opiskeli Tallinnan taideteollisuuskoulussa sekä osallistui Viron vapaussotaan vuosina 1918–1919.

Vuonna 1919 järjestetyssä Viron ensimmäisessä valtakunnallisessa taidekatselmuksessa hänen töitään oli jo esillä. 1919–1924 seurasivat kuvanveiston ja taidegrafiikan opinnot Pallas-taidekoulussa Tartossa. Sekä kuvanveiston jatko-opinnot Dresdenin taideakatemiassa 1922–1924.

Vuodet 1926–1939 ja 1946–1954 Wiiralt asui Pariisissa, vuodet 1939–1944 hän vietti Virossa, vuodet 1944–1945 Itävallassa ja Saksassa sekä vuodet 1945–1946 Ruotsissa. Taiteilija on haudattu Pariisin Père-Lachaise´in hautausmaalle.

Wiiraltin teoksia on Tallinnan ja Tarton taidemuseoissa, Pariisin kansalliskirjastossa, Wienin Albertinassa, Tukholman kansallismuseossa, Ateneumissa Helsingissä, Ermitaazhissa Pietarissa jne.

YKSITYISNÄYTTELYITÄ

1929 Helsingissä, Pariisissa, Lyypekissä, Kielissä ja Königsbergissä
1930 Kölnissä ja Kööpenhaminassa
1932 Strasbourgissa
1933 Marseilleissa ja Varsovassa
1935 Moskovassa, Amsterdamissa, Brysselissä, Clevelandissa
1936 Tallinnassa, Tartossa, Krakovassa, Varsovassa, Chicagossa, Bostonissa, Baltimoreissa ja New Yorkissa
1937 Riiassa, Kaunaksessa, Helsingissä ja Wienissä (Wienin taideseuran kultainen kunniamitali)
1939 Johannesburgissa, Roomassa, Varsovassa, Strasbourgissa, Amsterdamissa ja Antwerpenissa
1943 Kaunaksessa
1944 Vilnassa ja Wienissä
1946 Hampurissa
1947 Freiburgissa, Göttingenissä ja Marburgissa
1950–51 Göteborgissa
1954 Tukholmassa
1958 Tallinnassa
1959 Pietarissa venäläisen taiteen museossa
1960 Vilnassa
1973 Tallinnassa
1993 Helsingissä
1998 Pariisissa ja Tallinnassa
2008 Tallinnassa
2009 Helsingissä