Presidentti Ilvesen puhe suomalaisten vapaaehtoisten muistotaulun paljastustilaisuudessa

23.04.2009

Viron tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves

Suomalaisten vapaaehtoisten muistotaulun paljastustilaisuudessa

23.4.2009 Torin Pyhän Yrjön kirkossa

Hyvät ystävät!

Virolaisille sotilaille omistettu Torin kirkko on kunnostettu vapaaehtoisvoimin, se on ollut yhteinen hanke, joka saattoi onnistua ihmisten tahdonvoiman ja lujan mielen ansiosta.

Tällä on symbolista merkitystä. Myös Viron valtio on syntynyt esivanhempiemme uskalluksesta ja ihmisten vapaasta tahdosta puolustaa omaa maataan. Se syntyi heidän mielenlujuudestaan.

Mutta tänään täällä meillä on esivanhempiemme puolustustahdon lisäksi syytä tunnustaa pohjoisten veljiemme halu suojata Viron haurasta itsenäisyyttä. Suomalaiset tulivat meille apuun, auttamaan veljeskansaansa vaikeimmassa paikassa, mutta kysymys oli lyhyt ja yksinkertainen – säilyykö Viro?

Juuri sen takia Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten vapaaehtoisten muistotaulun paljastaminen Torin kirkossa on erittäin merkityksellinen. He olivat myös meidän sotilaitamme, jotka taistelivat Viron valtion olemassaolon puolesta.

Suomalaisten vapaaehtoisten saapuminen auttoi meitä sotilaallisesti, mutta kaikkien eniten kuitenkin moraalisesti. Sanomalehti Waba Maa kirjoitti suomalaisten vapaaehtoisten saapumisesta 31. joulukuuta 1918:

“Eläköön vanhat unelmamme Suomen sillasta! Niin lähdemme taisteluun, veljekset rintarinnan, voittoon uskoen! Suomalaiset veljet! Kun viholliset sanovat: Finis Finladiae ja Finis Estoniae, siihen vastaamme: Eläköön Suomi! Eläköön Viro! Me voitamme!”

Yhteinen taistelumme vapaussodassa on varmasti ollut yksi ylväimmistä ja mahtavimmista virstanpylväistä virolais-suomalaisen aseveljeyden historiassa. Vaikka meidän valtiomme olivat vielä nuoria, niin kovin nuoria, saatoimme kuitenkin laskea toinen toisemme olemassaolon ja tuen varaan.

Tätä luottamusta tukevaan olkapäähän meidän pitää suhteissamme aina vaalia. Sillä kun veljeä vainotaan, on kuin tuntisimme sen omissa nahoissamme, kuten kirjoitti suomalainen Uusi Aura tammikuussa 1919.

Haluan tässä kiitollisuutta tuntien muistaa kaikkia Viron vapaussotaan osallistuneita pohjoisia naapureitamme ja osoittaa heille kunnioitusta. Sama kiitollisuus ja kunnioitus kuuluvat myös niille, jotka ovat pitäneet suhteemme lujana.

Eläköön Suomi! Eläköön Viro!