Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves: Ajatuksia Euroopasta ja Amerikasta (Korjaamo 1/2009)

24.02.2009

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves:

Ajatuksia Euroopasta ja Amerikasta

Barack Obama on toinen Columbia Collegesta valmistuneista, josta on tullut presidentti. Ensimmäinen oli Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves. Vuodenvaihteessa Newsweek valitsi Ilveksen ainoana eurooppalaisena poliitikkona neuvomaan tulevaa Yhdysvaltojen presidenttiä, miten maailman ongelmat tulisi hoitaa. Tässä joitain ajatuksia.

Toomas Hendrik Ilves, kuka olette?

Ihmisellä on useita identiteettejä. Eräs omistani voisi olla Thomas Pynchonin romaanien tuntija, tai se, että tunnen hyvin nykyajan vaihtoehtorockia, tai sekin, että olen ylipainoinen, siitä haluaisin mielelläni päästä eroon. Yksinkertaistava tulkinta, että olisin “amerikkalainen”, on turhan kapea.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että “amerikkalaisuus” määrittelee sen, kuka olen: olen varttunut Yhdysvalloissa ja puhun englantia amerikkalaisella korostuksella, joten moni olettaa minun tukevan USA:n ulkopolitiikkaa.

Eli oletetun identiteetin mukana kulkee oletettu mielipiteitten paketti?

Kyllä, se on niin uskomattoman primitiivistä. Olen nähnyt sitä jopa ulkoministeritasolla. En pysty ottamaan kovin vakavasti ihmisiä joille se, että olen asunut jossain, määrittelee täysin, kuka olen. Saman kolikon toinen puoli on “ulkovirolaisuus”. Mielestäni se muistuttaa 1800-luvun nativistista lähestymistapaa, eli jos ei sinulla ole “Blut-und-Bodenia”, maa- ja verisidettä, olet “joku muu”.

Tämä asenne huipentuu näkemykseen, että virolaisella, joka ei asunut Neuvosto-Virossa, ei ole oikeutta puhua Neuvostoliitosta. Saman logiikan mukaan Neuvostoliitossa kasvaneilla ei olisi oikeutta puhua demokratiasta eikä sananvapaudesta, koska hehän eivät eläneet lännessä.

Mitä se, että kasvoitte Yhdysvalloissa, merkitsee itsellenne?

Se tarkoittaa, että on joitakin kulttuurisia ilmiöitä, jotka koen omakseni. Olen saanut erittäin hyvän yliopistokoulutuksen, paremman, kuin olisin saanut missään muualla. Todennäköisesti myös uskoni oikeusvaltioon ja sananvapauteen tulee sieltä.

Onko tämä usko vahvempi USA:ssa?

Uskon niin. Vaistomaista reaktiotani tiettyihin asioihin tuntevat monet amerikkalaiset, Euroopassa se ei ole niin vahva. Sananvapaus on minulle erittäin olennainen asia.

Onko Eurooppa poliittisesti korrektimpi, vai voidaanko puhua jostain syvemmästä?

Puhun totuuden puhumisen älyllisestä ja moraalisesta perinteestä. Vapaus puhua epämiellyttävistä asioista, varsinkin kun ne ovat hankalia valtion kannalta, ei ole Euroopassa perinteisesti niin vahva kuin USA:ssa, Iso-Britanniaa ehkä lukuun ottamatta.

Esipuhessanne Samuel Huntingtonin kirjan “Kulttuurien kamppailu” vironkieliseen käännökseen sanoitte, että kulttuurien reuna-alueilla niiden olemusta ymmärretään paremmin kuin keskiöissä.

Napoleon, Hitler ja Stalin tulivat kaikki omien kulttuuriensa reuna-alueilta: Korsikalta, Itävallasta ja Georgiasta.

Mitä tämä huomio kertoo “Uuden Euroopan” asemasta?

Suomikin tuntee eurooppalaisuutta paremmin kuin moni keskieurooppalainen, jolle kaikki on niin itsestäänselvää. Varsinkin uudet EU:n jäsenmaat, jotka kärsivät kommunismista tajuavat mitä eurooppalaisuus on. Eurooppa ei ole maantieteellinen käsite: Kaliningrad ei ole kovin eurooppalainen, vaikka Königsberg oli aikoinaan Euroopan sydän.

Auttaako lapsuutenne Euroopan ulkopuolella Teitäkin näkemään Eurooppaa?

Minulle eurooppalaisuus tarkoitti, etten ymmärtänyt, kuka ja missä olen. Maata, jonka kieltä kotona puhuttiin, ei ollut edes kartalla. Sen takia kiinnostuin siitä, mitä Eurooppa on – eihän se voinut olla pelkästään sitä, että vanhemmat puhuvat murtaen englantia, ja että veistä ja haarukkaa käytetään tietyllä tavalla. Ajattelin, että Euroopan on pakko olla jotain muutakin, ja aloin lukea siitä. Minulle se oli idea vapaudesta ja demokratiasta.

Yliopistoni oli yksi eurooppalaisimpia USA:ssa, se palkkasi paljon eurooppalaisia pakolaisia, kuten natseja paenneita eurooppalaisia juutalaisia. Kun muut ns. eliittiyliopistot USA:ssa pitivät valkoisesta, luterilaisesta ja anglosaksisesta perinteestään kiinni, Columbia oli eurooppalainen ja varsinkin itäeurooppalainen. Se hyväksyi juutalaisia professoreita ja opiskelijoita, ja itäeurooppalaisia, sekä mustaihoisia.

Columbiassa opiskeli myös Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Barack Obama.

Kyllä. Hän on toinen Columbia Collegen lopettaneista, josta tuli presidentti.

Uskotteko Huntingtonin kulttuurien kamppailun ajatukseen?

Uskon, että kulttuuri on tärkeämpää kuin ihmiset myöntävät. Kulttuurien konflikti on vältettävissä, ellei kulttuurista luoda sotaisaa ideologiaa. Ihmiset, joista Marlène Laruelle kirjoittaa kirjassaan “Russian Eurasianism: an ideology of Empire”, ovat kovia huntingtonilaisia. He määrittelevät itsensä vahvasti länsimaita vastaan. Myös radikaali islam määrittelee itsensä vastakkainasettelussa lännen kanssa. Se on vaarallista, kun kulttuuri otetaan muun aatteellisuuden puuttuessa ideologian perustaksi.

Länsimainen, kristinuskoon ja roomalaiseen oikeusvaltion perinteiseen perustuva maallinen kulttuuri määrittelee itse asiassa itseään vähiten vastakkainasettelussa muihin.

Korostitte Huntington-esipuheessanne uskonnon roolia kulttuurin taustalla siinäkin tapauksessa, kun ihmiset eivät enää ole kovinkaan uskonnollisia.

Uskonnon rooli on Virossa äärimmäisen tärkeä. Lukutaito tuli Viroon luterilaisuuden myötä, ja paatuneinkin ateisti joutuu myöntämään, että ilman luterilaisuutta meillä ei olisi nykyistä kulttuuriamme. Todisteena on vertailu siihen osaan Viron kansaa, joka jäi saksalaisen kulttuurin ulkopuolelle. 1896 väestönlaskennan mukaan Eestinmaan kuvernementissa oli lukutaito 92,1 %, ja [ortodoksisella] Setunmaalla se oli 7%. Joten se “700 vuotta orjuutta”, josta Carl Robert Jakobson puhui, oli meille tavallaan hyödyllistä.

Mitä on “henkisen maantieteen itsemäärämisoikeus”?

Se on Milan Kunderan ilmaisu. Hän loi vuonna 1984 Keski-Euroopan käsitteen ihmetellen, miten Wieniä pidetään tärkeänä länsimaisen sivistyksen keskuksena, vaikka se sijaitsee Prahaa 250 kilometriä idempänä. Ja Prahaa – Jan Husin, Max Brodin ja Franz Kafkan kaupunkia – harmaana “itäeurooppalaisena” paikkana.

Mitä se Pohjoismaiden kontekstissa tarkoittaa? Olette käyttänyt termiä “joulumaat”, tarkoittaen aluetta, jolla esikristillinen “joulu”- sana on käytössä.

Tietyt asiat yhdistävät näitä kulttuureja – oli kysymys yksilön vastuusta, rengasristeistä, viikinkilaivoista – jokin viittaa kristinuskoa edeltäviin kontakteihin. Jotkut ovat väittäneet, ettei Viro voi kuulua pohjoismaiseen kulttuurialueeseen, koska Pohjoismaat ovat sosiaalidemokraattisia ja Viro ei sitä ole. Uskon, että jos Neuvostoliitto ei olisi miehittänyt Viroa, olisi Viro yhtä vahva hyvinvointivaltio kuin ne, joita meille nyt asetetaan esikuvaksi.

Vuonna 1998 kirjoititte, että maailma ei tiedosta Viroa Pohjoismaana. Voiko nyt jo sanoa, että Viro on osa Pohjolaa?

Se on vahvin alueellinen identiteetti, joka on meille mahdollinen.

Benedict Anderson esitti kirjassaan “Imagined Communities” ajatuksen, että kansallisuus on keksitty todellisuus. Yhtä lailla pohjoismaisuus on konstruktiota. Myös Suomen pohjoismaisuus on “keksitty”, se on vain vahvistanut asemansa. Aiemmin oli vain Skandinavia, Pohjolan luominen oli tietoinen rakenne, joka oli pitkälti turvallisuuspoliittinen ja alkoi 30-luvulla, kun Ruotsi päätti panostaa yhteen Baltian maista eli Suomeen. Vielä 20-luvulla puhuttiin neljästä Baltian valtiosta, eikä kukaan puhunut Suomesta pohjoismaana.

Onko kansallinen identiteetti geneettinen vai omaksuttu?

Riippuu siitä, puhutaanko Euroopasta vai Amerikasta. USA:ssa ei olekaan kansallista identeettiä. Valtion filosofia on, että jokainen, joka omaksuu valtion perusarvot ja puhuu englantia, on amerikkalainen. Euroopassa veri on ollut historiallisesti paljon tärkeämpi.

Ketkä kuuluvat “meidän, virolaisten” joukkoon?

Virolainen identiteetti on vahvasti kielellinen: olet virolainen, kun puhut viroa. Kieli on uskontomme ja ideologiamme, kieli on se, mikä määrittelee virolaisen.

Kielen lisäksi Virossa tärkeä identiteetti on liberaali demokratia. 20-luvulla oli olennaista, että Virosta luotiin juuri demokraattinen tasavalta, Viron itsenäisyys ei perustunut vain etnisyyteen. Virossa asuvia venäläisiä taisteli Viron vapaussodassa, ja Viron itsenäisyysjulistus sekä ensimmäinen perustuslaki, johon sisältyi vähemmistöjen kulttuuriautonomia, perustuivat vahvasti demokraattiseen ideologiaan.

Tarkoittaako se, että virolaiseksi ei ole pakko syntyä, vaan jokainen, joka opettelee viron kielen ja hyväksyy valtion perusarvot, voi tulla virolaiseksi?

En ymmärrä, miksei voisi. On mahdotonta sanoa, kuka on geneettisesti virolainen. Meillä on [vapaussodan sankari] Julius Kuperjanov, ja Viljandissa asuva Aleksei Strekavin perusti suojelukunnan yksikön 1917. Äitini on puoliksi venäläinen, poikani on puoliksi amerikkalainen. Meillä on rantaruotsalaisia ja venäläisiä, jotka tuntevat itsensä virolaisiksi. Toisaalta meilläkin, kuten myös muualla Euroopassa ja Amerikassa, on maahanmuuttajia, jotka eivät samaistu uuteen kotimaahaansa.

Minkälaisia kulttuurivähemmistöjä Virossa nykyään on?

Virossa on vahva juutalaisseurakunta, venäläisen kulttuurin seuroja, ukrainalaisia, asereita. Tarton yliopistossa opiskelee nuoria valkovenäläisiä, jotka oppivat viron kielen muutamassa kuukaudessa ja ovat onnellisia siitä, että he voivat elää vapaassa maassa.

Eräässä artikkelissa esitettiin kysymys, että kun Barack  Obama valittiin presidentiksi USA:ssa, niin milloin Viro saa venäläisen presidentin. Kysymys on täysin väärin asetettu. Viro valitsi oman Obamansa vuonna 1930. Virolaiset vapautuivat orjuudesta vain 40 vuotta ennen amerikkalaisia mustia. Virolainen presidentti Virossa on yhtä suuri ihme kuin Obaman valinta presidentiksi USA:ssa, koska valtaosan kirjoitetun historiamme ajasta virolaiset ovat eläneet orjina omassa maassaan.

Minkälaiseksi arvioitte Viron suurimman kielivähemmistön tilanteen?

Sellaiseksi, kuin Vladimir Nabokovin ihanne-Venäjällä: paikka, jossa voi elää venäläisessä kulttuuriympäristössä venäjän kielellä ja silti liberaalissa demokratiassa, jossa vallitsee täydellinen sananvapaus ja joka on oikeusvaltio, jossa kaikkien kansalaisoikeudet ovat turvattuja.

Meille on tärkeää käsitellä ihmisiä yksilöinä. Tunnemme solidaarisuutta edesmenneen Anna Politkovskajan kanssa, koska hän oli demokraatti. Toisaalta minulla ei ole mitään yhteistä ihmisen kanssa, joka laukoo antisemitistisiä lausuntoja viron kielellä.

Miten Virossa kehitetään yhteisiin arvoihin pohjautuvaa yhteiskuntaa?

Tasavallan presidentti ei voi tehdä kovin paljon. Itsenäisyyspäivää juhlitaan tällä kertaa Jõhvissa, ja paraati on Narvassa. Jos halutaan, että koko Viro tuntisi kuuluvansa tasavaltaan, itsenäisyyspäivän vastaanoton viettäminen Koillis-Virossa on hyvä tapa tukea sitä ideaa. Hallitus taas voi parantaa kielen oppimisen mahdollisuuksia.

Mitä mieltä olette eurooppalaisesta monikulttuurisuuden ihanteesta?

Se on muuttunut hieman iskulauseenomaiseksi, eikä ole onnistunut todellisuudessa kovin hyvin. Pelkkä iskulauseen toistaminen on helppoa, varsinkin monoetnisissä valtioissa.

Sosiologi Robert Putnam osoitti tutkimuksissaan, että mitä heterogeenisempi on yhteiskunta, sitä heikompi on kansalaisyhteiskunta. Jos hän on oikeassa, hyvien ratkaisujen löytäminen on vaikeaa. Ratkaisu ei ainakaan voi olla iskulauseissa. Monikulttuurisuus ei ole sitä, että juostaan ympyrää ja hoetaan monikulttuurisuutta.

Newsweekin “Obama-numerossa” mainitsitte yhtenä aikamme haasteista USA:n ja Euroopan suhteet. Uskotteko, että ne paranevat Obaman presidenttiyden myötä?

Euroopalla on edessään mielenkiintoisia haasteita. Primitiivisestä ja ylimielisestä asenteesta, että amerikkalaiset ovat vain yksinkertaisia cowboyta, on vaikea pitää kiinni, kun vastassa on sivistynyt ja lukenut tummaihoinen presidentti.

Sekin on yksinkertaistettua ajattelua, että mustaihoisen presidentin on oltava kaltaisemme liberaali. Ihmiset unohtavat, että tummaihoinen amerikkalainen ei ole sen vähemmän patrioottinen tai uskovainen kuin valkoinenkaan. Amerikkalaiset ovat valinneet Obaman toteuttamaan politiikkaa, joka ei ehkä aina ole eurooppalaisten mieleen.

Iivi Anna Masso

Nimi: Toomas Hendrik Ilves.
Syntymävuosi: 1953.
Suosikkikirja: Thomas Pynchon ”Gravity’s Rainbow” .
Suosikkipaikka: Koti (maatila eteläisessä Virossa).
Suosikkimusiikkia: Arcade Fire, Sufjan Stevens, Nico Muhly.
Mikä inspiroi? Metsä.