Viro ja NATO

12.04.2011

Viro on Naton jäsen 29. maaliskuuta 2004 alkaen. Aktiivinen jäsenyys Natossa jää Viron turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitkäaikaiseksi strategiseksi painopisteeksi, koska se antaa mahdollisuuden osallistua kansainväliseen turvallisuusyhteistyöhön ja takaa parhaiten Viron valtion puolustuksen.

Viron turvallisuus on Naton ja Euroopan unionin jäsenyyden ansiosta turvattu paremmin kuin koskaan aikaisemmin, koska Nato ja EU auttavat taata Viron kansainvälisen aseman vakauden ja integraation demokraattisiin länsimaihin. Nato-jäsenyys takaa uskottavan sotilaallisen pelottelun ja kollektiivisen puolustuksen. Viro korostaa toisten Nato-jäsenmaiden tavoin liikuteltavien ja kestävien asevoimien kehitystä ja kykyä panostaa kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön.

Kansainvälinen turvallisuusympäristö on monipuolisessa muutostilassa, minkä vuoksi turvallisuuden käsite on laajentunut ja turvallisuuskysymykset ovat nousseet esiin myös aloilla, joilla niitä aiemmin ei ollut eli ns. uudet uhat (terrorismi, energia- ja tietoverkkojen turvallisuus). Siten turvallisuuden takaamistehtävät muuttuvat jatkuvasti sekä Natoa että Viroa ajatellen.

Tässä yhteydessä oli vuosi 2010 sekä Natolle kuin Virolle monin tavoin tuloksekas vuosi. Päätapahtumana on mainittava 19. –20. marraskuuta 2010 Lissabonissa järjestetty huippukokous, jossa hyväksyttiin uusi strateginen konsepti (SK) (teksti englanniksi), joka määrää Naton kolmeksi perustehtäväksi jäsenmaiden kollektiivisen puolustuksen, kriisinhallinnan ja yhteisöllisen turvallisuuden, kiinnittää huomiota sekä konventionaalisiin että uudempiin uhkiin, kuten tietoverkko- ja energiaturvallisuuteen. Kuten sanottu, kaikki nämä kysymykset ovat myös Virossa yhä ajankohtaisempia.

Vuosi 2010 oli Viron ja Naton suhteissa merkittävä myös siksi, että 22. –23. huhtikuuta järjestettiin Naton epävirallinen ulkoministerikokous Tallinnassa. Ulkoministerit keskustelivat Naton strategisen konseptin uudistamisesta, kumppanuussuhteista, liittokunnan laajentumisesta ja Naton päämajan uudistuksesta. Naton ulkoministerikokous oli tähän mennessä suurin Virossa pidetty kansainvälinen tapahtuma. Naton ulkoministerien lisäksi vierailivat Tallinnassa myös Afganistanin kansainväliseen kriisinhallintaoperaatioon (ISAF) osallistuvien maiden ulkoministerit.

Naton uusi strateginen konsepti

Naton edellinen strateginen konsepti (SK) on vuodelta 1999, joten se tarvitsi turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneiden muutoksien vuoksi uusimista. 3.–4. huhtikuuta 2009 Strasbourg/Kehlin huippukokouksessa annettiin mandaatti liittokunnan strategisen konseptin laatimiseksi tavoitteena hyväksyä se vuoden 2010 huippukokouksessa. Siksi muodostettiin strategisesta konseptista vastaava asiantuntijoiden ryhmä (Group of Eminent persons), johon kuului 12 jäsentä ja jota johti USA:n entinen ulkoministeri Madeleine Albright. SK:n laatimisessa oli merkittävä rooli myös jäsenvaltioiden kansalaisilla, turvallisuuspolitiikkaan liittyvien tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen ajatushautamoilla.

Uusi strateginen konsepti hyväksyttiin Naton huippukokouksessa Lissabonissa 19.–20. marraskuuta 2010.

Strateginen konsepti määrittää Naton strategiset tavoitteet ja niiden toteuttamiseksi tarvittavat resurssit seuraavaksi noin kymmeneksi vuodeksi.

Uudessa strategisesta konseptissa ovat Naton perustehtävät – kollektiivinen puolustus, kriisinhallinta ja yhteisöllinen turvallisuus hyvässä tasapainossa ja turvallisuusympäristön arviointi ohjaa kiinnittämään huomiota sekä konventionaalisiin että uusimpiin uhkiin (ballistiset ohjukset, tietoverkkojen uhat, globaalisten etujen ja resurssien saatavuuden ja energiaturvallisuuden uhat).

SK toteaa muun muassa, että 

• liittokunnan suojelu ja sotilaallinen pelottelu on suunnattu kaikkien mahdollisten uhkien käsittelemiseen ja sitä kehitetään maailman muuttuvan tilanteen mukaan;
• ydinpelottelu on edelleen tärkeä osa liittokunnan kykyjä;
• Naton avoimien ovien politiikka jatkuu.

Konsepti soveltuu Viron turvallisuustavoitteisiin, muun muassa:

• korostaa yhtenä kolmesta perustehtävästä Naton alueen ja väestön poliittista sekä sotilaallista puolustusta;
• sallii kollektiivisen puolustuksen puitteissa puolustussuunnitelmat, harjoitukset ja näkyvän sotilaallisen pelottelun;
• korostaa, että tavanomaisen hyökkäyksen riskiä ei voi sivuuttaa;
• tuo esiin uusia riskejä, erityisesti korostaen tietoverkkopuolustusta; 
• määrittää EU–Nato-yhteistyön tarpeen.

Viron osallistuminen kriisinhallintaoperaatioihin

Tärkeä osa Viron turvallisuuspolitiikkaa on kansainvälinen turvallisuusyhteistyö ja sen yksi osa on osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallinta- ja rauhanoperaatioihin. Se on  Viron tärkein panostus yhteistyöhön Naton ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.
Viro aloitti osallistumisensa kansainvälisiin operaatioihin vuonna 1995. Viro on lähettänyt kriisialueille eri yksiköitä ja seuraavien sotilasammattien asiantuntijoita:

jalkaväensotilaita, sotapoliiseja, esikuntaupseereja, lääkärejä, miinanraivaajia (EOD), lennonjohtajia, sotilaallisia tarkkailijoita, kuljettajia ja tavarakäsittelijöitä. Eri missioihin on toistaiseksi osallistunut yhteensä noin 2000 Viron sotilasta. Vuonna 2010 oli eri operaatioissa jatkuvasti keskimäärin 200 virolaissotilasta. Eniten sotilaita on tällä hetkellä Afganistanissa (n. 160).

Sotilasoperaatioihin panostamisessa Viro lähtee periaatteesta, että rauhan ja vakauden luomiseksi eivät riitä sotilasoperaatiot, vaan sitä on tuettava siviilien osallistumisella ja kehitysavulla.

Lisää Viron osallistumisesta Nato-, EU- ym. operaatioihin katso: http://operatsioonid.kmin.ee. 

Suurimmat sotilasoperaatiot:

Afganistan. Viro aloitti osallistumisensa Afganistanin sotilasoperaatioihin vuonna 2002 liittymällä USA:n johtamaan terrorisminvastaiseen operaatioon Enduring Freedom.
Vuodesta 2003 Viro osallistuu Naton johtamiin kansainvälisiin turvallisuusapujoukkoihin (ISAF–International Security Assistance Force in Afghanistan), mistä nyt on tullut liittouman tärkein ulkomaanoperaatio.

Naton jäsenvaltiona mukanaolo ISAF:ssä on yksi Viron ulkopoliittisista prioriteeteista. Se on meidän puolustusvoimiemme suurin ja tärkein sotilasoperaatio, johon osallistuu jatkuvasti noin 150 virolassotilasta. Suurin osa sotilaista palvelee yhdessä Britannian yksikköjen Etelä-Afganistanissa, maan vakauttamisen kannalta tärkeässä Helmandin maakunnassa. Viron jalkaväkikomppania on Helmandissa varteenotettava manööveriyksikkö, joka suorittaa Britannian ja Afganistanin yksikköjen kanssa taisteluoperaatioita Talebania vastaan.

Viro pitää Afganistanin kansallisen jälleenrakentamisen kannalta välttämättömänä sotilaallisten voimavarojen koordinoitua käyttöä, joten Afganistan on lähivuosina Viron kehitysyhteistyön tärkeimpiä kohdemaita. Siksi olemme lähettäneet Afganistaniin myös siviileja – diplomaattisen mission johtajan, terveysalan asiantuntijan, puolustusneuvonantajan, neljä poliisia Euroopan unionin poliisioperaation (EUPOL) osana ja 4 poliisia Naton Afganistanin koulutusmission NTM-A:n puitteissa. Viro on valinnut yhdeksi siviiliavun muodoksi Afganistanissa Helmandin maakunnan terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisen. Virosta lähetetty terveysalan asiantuntija aloitti toimintansa vuoden 2008 maaliskuussa

Kosovo. Viro osallistuu Naton Enduring Freedom -rauhanpuolustusoperaatioon Kosovossa (KFOR–Kosovo Forces) vuodesta 1999 lähtien. Vuoden 2010 helmikuun 8:nteen Viron Puolustusvoimista oli 30 sotilasta KFOR:n Tanskan pataljoonan osana. Tällä hetkellä Virosta on yksi esikuntaupseeri KFOR:n päämajassa. Koska Kosovossa on kyse eurooppalaisesta ongelmasta, jonka ratkaiseminen on tärkeä sekä Naton että EU:n toiminnassa, Viro jatkaa panostamista KFOR:iin, niin kauan kuin tarve jatkuu.

Irak. Vuosina 2003-2008 Viron jalkaväkiyksikkö ESTPLA osallistui osana kansainvälistä liittoumaa operaatioon Irakin vapaus. Nykyään päättyneeseen operaatioon osallistui yhteensä 11 ESTPLA:n rotaatiota, joista viimeinen ESTPLA-17 palasi operaatioalueelta joulukuussa 2008. Irak oli Viron sotilaille ensimmäinen kansainvälinen operaatio, jossa osallistuttiin aktiiviseen rauhantakaamiseen – liittolaisten kanssa tuettiin Irakin hallitusta taitelussaan laittomia aseellisia ryhmittymiä vastaan. Viro jatkaa osallistumista Naton Irakin koulutusmissioon kahdella esikuntaupseerilla.

Naton nopean toiminnan joukot (NRF). Vuonna 2003 perustettu NRF on 5–30 päivän varoituksella valmis siirtymään kriisialueille 15 000 km säteellä Brysselistä ja toteuttamaan erityyppisiä operaatioita. Nopean toiminnan joukot eivät ole valmis yksikkö, vaan korkeassa reagointivalmiudessa oleva voimavarojen paketti, jonka pohjalta kootaan asetettuihin tavoitteisiin sopiva yksikkö.  Katso lisää

Vuodesta 2005 lähtien Viro on tukenut NRF: n merivoimakomponenttia merivoimien esikunta- ja tukilaivalla Admiral Pitka, miinalaivoilla Amiraali Cowan ja Sakala sekä maavoimakomponenttia miinanraivaus- ja sotapoliisiyksiköillä sekä koordinointiyksiköllä. Vuoden 2010 alkupuoliskolla Viro osallistui Latvian ja Liettuan kanssa NRF:n yhteiseen pataljoonaan 204 sotilaasta koostuvalla komppanialla. Vuonna 2010 Viro osallistui NRF-15 kokoonpanoon miinalaivalla Amiraali Cowan.
Sotilaallisen puolustuksen kehittämissuunnitelma vuosiksi 2009–2018 sisältää Viron sotilaallisten voimavarojen ja yksikköjen jatkuvan panoksen Naton ja Euroopan unionin johdolla toteutettaviin kansainvälisiin operaatioihin.

Katso lisää http://operatsioonid.kmin.ee.

Ilmavalvonta

Ilmavalvonta on Naton rauhanajan perinteinen sotilaallinen suojelutoimi, jonka tavoitteena on liittolaismaiden ilmatilan johdonmukainen kontrolli. Koska Virolla itsellään ei ole kykyä taata ilmatilansa turvallisuutta, ovat Viron Natoon liittymisestä 2004 lähtien vastanneet Viron ilmavalvonnasta liittolaistemme hävittäjälentokoneet vuorotellen. Viron, Latvian ja Liettuan ilmatila suojataan yhdessä, lentokoneiden tukikohta sijaitsee Liettuassa Šiauliaissa. Baltian maat suurentavat asteittain panostaan Naton ilmavalvontaoperaatioiden toimeenpanossa. Tässä yhteydessä oli Virolle tärkeä sotilaallisen lentokentän avaaminen Ämarissa syksyllä 2010, jonka pitäisi lähitulevaisuudessa antaa mahdollisuus suorittaa ilmavalvontamissio ainakin osittain Virossa ja parantaa Viron ilmavoimien toimintavalmiutta.

Virolle on Naton ilmavalvonta tärkeä sekä käytännössä että poliittisesti, koska kyseessä on osa Naton yhteistä puolustusta, joka on ollut Naton kulmakivi järjestön perustamisesta lähtien. (Katso Baltian maiden yhteistyö, katso tarkemmin: http://www.mod.gov.ee).

Naton kumppanuussuhteet ja yhteistyö

Naton kumppanuusasteikolle sijoittuvat sekä valtiot, jotka jakavat Naton yhteiset arvot ja turvallisuusintressit, että valtiot, joiden osalta puhutaan ennen kaikkea yhteisistä intresseista, erityisesti turvallisuudesta. Näin ollen yhteistyön laajuus ja syvyys kumppanuusmaiden kanssa vaihtelee.

Naton kumppanuussuhteet tarkoittavat ensisijaisesti laajempaa yhteistyötä, kuten  Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto (EAPC), Rauhankumppanuus-ohjelma (Partnership for Peace -ohjelma – PfP), mutta myös alueellista yhteistyötä, kuten Välimeren-dialogi (VD), Istanbulin yhteistyöaloite (ICI), sekä kahdenväliset kumppanuussuhteet, kuten Nato–Venäjä-neuvosto (UVM), Nato–Ukraina-komissio (NUC), Nato–Georgia-komissio (NGC).

Erikseen mainitsemista ja kehittämistä vaatii Nato–EU kumppanuus, varsinkin ottaen huomioon suuren yhteisosan – 21 yhteistä jäsenmaata. Kumppanuus YK:n kanssa on välttämätön kriisinhallinta- ja humanitaarisen yhteistyön ja koordinoinnin kannalta. Viron turvallisuudelle mahdolliset uhat ovat enimmäkseen globaaleja, joten Viro arvostaa tehokasta dialogia ja yhteistyötä Naton kumppanuusohjelmiin osallistuvien valtioiden kesken euroatlanttisen turvallisuuden takaamiseksi. Viro kannattaa joustavaa lähestymistapaa kumppanuussuhteisiin, mikä mahdollistaisi tehdä yhteistyötä kaikkien niiden maiden kanssa, jotka jakavat Naton yhteiset arvot tai intressit.
Uuden strategisen konseptin pohjalta on liittokunnan vuoden 2011 ensimmäisen puoliskon tärkeä tehtävä laatia uusi Naton kumppanuuskonsepti.

Nato ja Euroopan unioni

EU ja Nato tekevät yhteistyötä helpottaakseen kriisien ja aseellisten konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisemista Euroopassa ja sen ulkopuolella. Kahden järjestön yhteistyö on toistaiseksi tapahtunut ns. Berliini plus -sopimusten (2003) mukaisesti. Sopimukset mahdollistavat tietyissä tapauksissa EU:lle pääsyn Naton yhteisiin resursseihin käytettäväksi EU-johtoisissa operaatioissa. Nato mahdollistaa niiden resurssien käytön, joita se itse sillä hetkellä ei tarvitse ja joita voidaan tarvittaessa nopeasti kutsua takaisin. Naton ja EU:n ensimmäinen käytännön yhteistyö Berliini plus -sopimuksen puitteissa oli operaatio Concordia (maaliskuu-joulukuu 2003) Makedoniassa.

Viro tukee aloitteita, jotka auttavat EU–Nato-yhteistyön syventämistä sekä poliittisella että toiminnallisella tasolla. Hyvänä esimerkkinä on yhteistyö EU:n siviilioperaatioissa Kosovossa ja Afganistanissa sekä yhteistyö merirosvouden torjumiseksi Afrikan sarven alueella (EU:n merivoimien operaatio Atalanta, Naton pitkäaikainen operaatio Ocean Shield, yhteistyö African Union Mission in Somalia puitteissa).

Naton strateginen konsepti nimeää Euroopan unionin ainutlaatuisena ja merkittävänä kumppanina. Aktiivinen ja tehokas Euroopan unioni tukee Euro-Atlantin alueen yleistä turvallisuutta. Yhteiset 21 jäsenvaltiota yhteisine arvoineen mahdollistavat kummankin järjestön osaamisen ja resurssien käytön, joten tiivis kumppanuus on hedelmällinen ja hyödyllinen sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että koska monissa tapauksissa ovat Naton ja EU:n sotilaallisen kapasiteetin kriteerit samat, on pakko määritellä prioriteetit ja saavuttaa sopimus yhteistyön ja tietojen vaihdosta. Jakamalla puolustuskulujen rahastusta oikeudenmukaisemmin ja tekemällä viisaampia kulutuksia saadaan edullisemmin parempi turvallisuus ja tehokkaampi Nato, mikä on hyödyllinen jäsenvaltioiden hallituksille ja veronmaksajille.
Katso lisää

Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto (The Euro-Atlantic Partnership Council, EAPC)
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato suuntautui tiiviimpään yhteistyöhön ja dialogiin liittokunnan ulkopuolella olevien Balkanin, Itä-Euroopan, Etelä-Kaukasuksen ja Keski-Aasian maiden kanssa. Vuonna 1991 perustettiin Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvosto, josta vuonna 1997 Naton Madridin huippukokouksessa kehitettiin Euroatlanttinen kumppanuusneuvosto (EAPC) muuttamalla se turvallisuusfoorumiin osallistuville maille entistä laajemmaksi ja syvemmäksi.
Nykyään istuvat EAPC:n pöydän ympärillä 50 maata, joista 28 on Naton jäseniä ja 22 kumppanuusmaita. Katso lisää

Rauhankumppanuus (Partnership for Peace, PfP)
Rauhankumppanuus on Naton käytännön yhteistyöhön kohdistuva kumppanuusohjelma, joka perustettiin vuonna 1994 tavoitteena auttaa ohjelmaan osallistuvia Keski- ja Itä-Euroopan maita kehittämään demokratiaa, järjestämään uudelleen ja rakentamaan maiden sotilaalliset rakenteet sekä mahdollistamaan osallistuminen Naton johtamiin rauhanoperaatioihin. PfP antaa kumppanimaalle mahdollisuuden kehittää yhteistyötään Naton kanssa omat ensisijaiset yhteistyöalat huomioon ottaen.
Osallistuminen niin EAPC:iin kuin PfP-ohjelmaan vuodesta 1994 alkaen antoi Virolle hyvät puitteet valmistautua Naton jäsenyyteen. Tärkeä osa oli PfP-ohjelman tarjoama sotilaiden ja turvallisuuspolitiikan kanssa työskentelevien virkamiesten koulutus sekä yhteistyökokemukset liittokunnan jäsenmaiden kanssa rauhanoperaatioissa.

Nato–Ukraina-komissio (NATO-Ukraine Commission, NUC)
Ukraina on antanut kumppanuusmaana merkittävän panoksen rauhan luomiseen ja turvaamiseen ja osallistuu nykyään kaikkiin Naton rauhanturvaoperaatioihin. Naton ja Ukrainan yhteistyö ja kumppanuus perustuu vuonna 1997 Madridin huippukokouksessa allekirjoitettuun erityiseen kumppanuusperuskirjaan (Charter for a Distinctive Partnership), jolla perustettiin pysyvä NATO–Ukraina-komissio (NUC). Komissio arvioi peruskirjan toteuttamista ja tekee ehdotuksia, miten yhteistyötä parantaa ja kehittää.

Vaikka liittyminen Natoon ei ole Ukrainan nykyisen hallituksen tavoite, se ei ole kuitenkaan vähentänyt käytännön yhteistyötä Ukrainan ja Naton välillä.
Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2010 jäsenmaiden johtajat kunnioittivat Ukrainan neutraalia asemaa ja tervehtivät Ukrainan hallituksen valmiutta jatkaa täysipainoista Nato-kumppanuutta. Lisäksi jatketaan avoimien ovien politiikkaa, mikä tarkoittaa sitä, että vuonna 2008 pidetyn Bukarestin huippukokouksen päätöksen mukaisesti Ukrainasta voi tulevaisuudessa saada Naton jäsen. Katso lisää

Viro on jakanut Ukrainalle kokemuksiaan vuosittaisen kansallisen ohjelman (Annual National Program, ANP) laatimisesta ja muitakin liittymisprosessin yhteydessä hankittua uudistuskokemuksiaan. Toukokuussa 1997 avattiin Kiovassa Naton tiedotus- ja dokumentointikeskus, joka oli ensimmäinen tällainen Naton johdolla kumppanuusmaahan perustettu keskus. Kiovassa toimii tällä hetkellä myös Naton viestintätoimisto (NATO Liasion Office), jonka työhön Viro aktiivisesti osallistuu.
Marraskuussa 2008 Viro järjesti Nato–Ukraina puolustusministerien kokouksen (NUC) Tallinnassa.

Nato–Georgia-komissio (NATO-Georgian Commission, NGC)
Georgia on ollut Naton aktiivinen yhteistyökumppani vuodesta 1992 alkaen (EAPC, PfP). Vuonna 2002 Georgia ilmoitti virallisesti haluavansa päästä Naton täysjäseneksi ja aloitti vuonna 2004 yksilöllisen kumppanuuden toimintasuunnitelman (Individual Partnership Action Plan, IPAP) toteuttamisen, joka on käytännön apuna maassa toteutettaville demokraattisille, institutionaalisille ja puolustuksellisille uudistuksille.
Georgia osallistuu Naton Enduring Freedom -operaatioon Afganistanissa, jossa sen osuus per capita on korkein ISAF-maiden keskuudessa.

Vuoden 2008 alussa Georgia ilmoitti halustaan aloittaa Nato-jäsenyyden toimintasuunnitelma (MAP), Naton huippukokouksessa Bukarestissa ei annettu MAP-ohjelmasta myönteistä päätöstä, mutta päätettiin, että Georgiasta tulee Naton jäsen. Sen jälkeen aloitettiin Georgian kanssa intensiivinen dialogi. Syyskuussa 2008 perustettiin paljolti elokuisesta Venäjän ja Georgian konfliktista johtuen pysyvä Nato – Georgia-komissio Naton avun maksimoimiseksi Georgialle ja jäsenyyttä hakevan maan strukturaalisen yhteistyön ja dialogin tehostamiseksi.
Naton uuden strategisen konseptin mukaisesti jatketaan ja kehitetään kumppanuussuhteita Georgian (ja myös Ukrainan) kanssa vastaavissa komissioissa vuoden 2008 Bukarestin Naton huippukokouksen päätöksen pohjalta ja ottaen huomioon kummankin maan euroatlanttisen suuntautumisen tai tavoitteet.
Georgian tukeminen ja auttaminen omien uudistuskokemuksiensa jakamisessa on ollut Viron ulkopolitiikan yksi painopisteistä ja sitä on tehty säännöllisesti sekä bilateraalisella tasolla että monenvälisesti Natossa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Nato–Venäjä-neuvosto (NATO-Russia Council, UVM)
Venäjästä tuli Naton euroatlanttisen yhteistyöneuvoston jäsen vuonna 1991, tavoitteena on kehittää avointa dialogia ja luoda luottamukselliset suhteet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Naton ja Venäjän suhteet olivat 1990-luvun lopussa huomattavasti parantuneet ja tehtiin käytännön yhteistyötä. Vuonna 2002 päästiin Naton ja Venäjän neuvoston perustamiseen. Tässä yhteistyöfoorumissa käydään dialogia ajankohtaisista turvallisuuspoliittisista aiheista ja kehitetään käytännön yhteistyötä osapuolia kiinnostavilla aloilla.

Naton ja Venäjän suhteet kylmenivät merkittävästi Venäjän ja Georgian konfliktin vuoksi elokuussa 2008. Poliittinen dialogi ja sotilaallinen yhteistyö keskeytettiin lähes täysin. Vuodesta 2009 lähtien yhteistyö on palautunut eri aloilla molemminpuolisen kiinnostuksen ansiosta (Afganistan, terrorismi, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, merirosvous ym.). Samaan aikaan on NRC:n asialistalla edelleen aiheita, joista ollaan eri mieltä (sopimus tavanomaisten aseiden vähentämisestä Euroopassa (CFE), Naton laajentuminen, Georgian alueellinen koskemattomuus).

Lissabonin huippukokouksessa marraskuussa 2010 järjestettiin jäsenmaiden valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten tapaaminen Venäjän Föderaation presidentin Medvedjevin kanssa NRC-formaatissa. Poliittinen, yhteistyöhön suuntautunut viesti presidentti Medvedjevilta Lissabonissa oli tervetullut, samassa odotetaan todellista käytännön yhteistyötä (Afganistan, terrorismi, merirosvous, joukkotuhoaseiden laittoman leviämisen estäminen yms), mikä edellyttää avoimuutta Venäjän puolelta.

Naton uusi strateginen konsepti vahvistaa, että Nato–Venäjä yhteistyö on strategisesti tärkeä, koska se auttaa luomaan rauhaa, stabiiliutta ja turvallisuuden yhteisaluetta. Nato ei ole uhka Venäjälle, päinvastoin – Nato haluaa todellista strategista kumppanuutta Venäjän kanssa käyttäytyen itse siten ja odottaen Venäjältä samaa.
Katso lisää

Yhteistyö Välimeren-dialogin (VD) maiden kanssa
Välimeri-dialogin idea on peräisin tammikuussa 1994 pidetyn Brysselin huippukokouksen julistuksesta, jossa valtioiden ja hallitusten päämiehet viittasivat Lähi-idän rauhanprosessin myönteisiin tuloksiin. Helmikuussa 1995 kutsuttiin Egypti, Israel, Mauretaania, Marokko ja Tunisia osallistumaan dialogiin Naton kanssa. Marraskuussa 1995 kutsu laajeni käsittämään Jordanian ja helmikuussa 2000 Algerian. Dialogin tavoitteena on tukea stabiiliutta ja turvallisuutta Välimeren alueella, saavuttaa parempi keskinäinen yhteisymmärrys ja parantaa Välimeri-dialogissa osallistuvien maiden käsitystä Natosta. Vuoden 1997 Madridin huippukokouksen julistuksen perusteella luotiin yhteistyön virallistamiseksi Välimeri-yhteistyön ryhmä (Mediterranean Group Cooperation). Huhtikuussa 1999 Washingtonin huippukokouksessa liittokunnan johtajat päättivät laajentaa dialogin sekä poliittisesta että käytännön ulottuvuudetta. Naton yhteistyö Välimeri-dialogin maiden kanssa muuttui huomattavasti tärkeämmäksi USA:n terrori-iskujen jälkeen.

Yhteistyö VD:n puitteissa tapahtuu yksilöllisten yhteistyöohjelmien mukaisesti (Individual Cooperation Programmes) kumppaneiden intressien ja tarpeiden pohjalta sekä vuotuisten työohjelmien avulla, tarkoituksena edistää poliittista dialogia ja kehittää käytännön yhteistyötä turvallisuus-, puolustus-, tiedotus- ja siviilihätäavun suunnittelun ja tieteen aloilla. Tärkeää on kaikki terrorismin torjuntaan ja merelliseen turvallisuuteen liittyvä (erityisesti merirosvouden torjunta) sekä yhteistyö energiaturvallisuuden ja julkisen diplomatian alalla.

Istanbulin yhteistyöaloite (Istanbul Cooperation Initiative)
Naton huippukokouksessa Istanbulissa vuonna 2004 päätettiin Istanbulin yhteistyöaloitteen (ICI) puitteissa tarjota entistä laajemmalle Lähi-idän alueelle mahdollisuutta tehdä yhteistyötä. Vuoden 2005 kesäkuuksi olivat liittyneet Bahrain, Kuwait, Qatar ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Ovi on auki myös muille Persianlahden yhteistyöneuvoston maille – Omanille ja Saudi-Arabialle. ICI perustuu yhteiseen Naton ja osallistuvien valtioiden keskinäisten etujen täysimääräiseen kunnioittamiseen, ottaen samalla huomioon niiden erityispiirteet ja tarpeet. ICI:n tarkoituksena on edistää sekä monenvälistä yhteistyötä että molempia osapuolia hyödyttäviä kahdenvälisiä suhteita alueen maiden kanssa erityisesti puolustus- ja turvallisuusasioissa. Naton ja ICI:n kumppaneiden välillä nähdään mahdollisuus yhteistyöhön seuraavilla aloilla: terrorismin torjunta, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, energiaturvallisuuden varmistaminen, merirosvouden torjunta.

Uudet uhat

Tietoverkkojen turvallisuus

Tihentyneet verkkohyökkäykset kehittyneiden tietoyhteiskuntien tietojärjestelmien toiminnan häiritsemiseksi ovat nostaneet kyberavaruuden väärinkäytön uusien turvallisuusuhkien joukkoon. Vuonna 2007 tapahtuneet koordinoitut verkkohyökkäykset Viroa vastaan olivat ensimmäiset yhtä valtiota vastaan suunnatuista verkkohyökkäyksistä.

Koska kyberavaruudessa ei ole valtioiden rajoja ja sieltä johtuvat riskit ovat luonteeltaan maailmanlaajuisia, on kansainvälinen yhteistyö avainasemassa kyberturvallisuuden varmistamisessa. Kyberturvallisuus on noussut useiden kansainvälisten järjestöjen ja valtioiden huomion keskipisteeksi. Viro tekee laajaa yhteistyötä muiden maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa kyberturvallisuuden maailmanlaajuiseksi vahvistamiseksi.

Vuoden 2008 toukokuussa Viron tasavallan hallitus hyväksyi tietoverkkojen turvallisuuden strategian vuosiksi 2008-2013. Strategian tavoitteena on vähentää maan kyberturvallisuuden haavoittuvuutta. Strategiaan sisältyy myös kansainvälisen yhteistyön tavoitteita.

Tallinnassa toimii Naton Cyber Defence - osaamiskeskus, jonka perustivat 14. toukokuuta 2008 seitsemän perustajajäsenvaltiota – Viro, Saksa, Slovakia, Italia, Latvia, Liettua ja Espanja. Vuonna 2010 keskukseen liittyi Unkari. Meneillään ovat USA:n ja Turkin liittymisneuvottelut.

Osaamiskeskus on kansainvälinen sotilaallinen organisaatio, joka on Pohjois-Atlantin neuvoston päätöksellä saanut Naton akkreditoinnin. Keskuksen missiona on edistää Naton ja sen kumppanuusmaiden valmiutta kyberpuolustuksen alalla neuvottelujen, koulutusten ja tutkimusten avulla.

Terrorismin torjunta

Terrorismi uhkaa maiden turvallisuutta, demokraattisia arvoja ja kansalaisten oikeuksia ja vapauksia. Terrorismin jatkuva leviäminen on muuttunut globaaliksi turvallisuusuhaksi. Terrorismin torjunta on valtioille suuri haaste ja torjunnan onnistuminen edellyttää tiivistä kansainvälistä yhteistyötä.

Viro kunnioittaen demokraattisia arvoja ja olemalla osa globaalia turvallisuusjärjestelmää kiinnittää yhä enemmän huomiota ja resursseja terrorismin torjuntaan.
Viron tasavallan turvallisuuspolitiikan perusteiden pohjalta (2010) Viro tuomitsee kaikki terrorismin muodot ja pitää poliittista väkivaltaa ja kansainvälistä terrorismia merkittävänä uhkana kansainväliselle turvallisuudelle ja rauhalle.
Lisää Viron terrorismin torjunnan toiminnoista: http://www.kapo.ee/terrorism.html

Energiaturvallisuus

Energiaturvallisuus liittyy suoraan kansalliseen turvallisuuteen, ja Viron kansallinen turvallisuus on osa Naton kollektiivista turvallisuutta. Niinpä energiaturvallisuudesta vastaaminen on tietyillä aloilla myös Naton vastuulla. Naton lähtökohtana on, että energiaturvallisuuden takaaminen on ensisijaisesti jokaisen maan oma tehtävä, joten Naton roolin ja lisäarvon energiaturvallisuuden kannalta pitäisi olla ennen kaikkea:

• energiavarmuuteen liittyvien riskien ja kehitysnäkymien yleinen seuranta ja arviointi;
• neuvottelut energiaturvallisuudesta Naton eri kumppaneiden ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa;
• jäsenvaltioiden tukeminen kriittisen energiainfrastruktuurin suojelussa niiden pyynnöstä;
• kriisinhallinta (conséquence management).
  

Naton suhdetoiminta

Nato kiinnittää yhä enemmän huomiota julkisen diplomatian kehittämiseen. Naton päämajan diplomatian osasto (Public Diplomacy Division) harjoittaa media-, tiede- ja tutkimustoimintaa sekä yleisölle suunnatun Nato-tiedon levittämistä. Osasto auttaa jäsenvaltioiden hallituksia ja kumppanuusmaita laajentamaan Naton roolia ja politiikan yleistä ymmärrystä eri ohjelmien ja toimintojen kautta.

Vuodesta 1992 lähtien on Natossa kehitetty Naton kontaktilähetystöjen järjestelmää, jonka tavoitteena on ensisijaisesti tehdä tiiviimpää yhteistyötä kumppanuusmaan kanssa tietojen vaihtamisessa. Tarkemmin sanottua jokainen Naton jäsenvaltio sitoutuu edustamaan Natoa suurlähetystönsä kautta julkisen diplomatian alalla yhdessä tai useammassa kumppanuusmaassa kahden vuoden aikana. Tietojen jakamisen tarkoituksena on selvittää säännöllisesti Naton tavoitteita ja toimenpiteitä kumppanuusmaan yleisölle, akateemisille kohderyhmille ja kansalaisjärjestöille järjestämällä erilaisia seminaareja, luentoja ja vierailuja.

Liittokunnalla ovat tiedotustoimistot Moskovassa ja Kiovassa ja kontaktilähetystöt yli kolmessakymmenessä kumppanuusmaassa.

Viro Naton kontaktilähetystönä

Viro on edustanut Natoa kontaktilähetystötoiminnan kautta vuoden 2004 syyskuusta, jolloin Viron suurlähetystö Helsingissä aloitti toimintansa Naton kontaktilähetystönä. Edustusto hoiti tehtäviä vuoden 2007 helmikuuhun. Vuosina 2007–2010 Viron suurlähetystö täytti Naton kontaktilähetystön tehtäviä Ruotsissa Tukholmassa. Vuosina 2011–12 Viron suurlähetystö toimii jälleen Naton kontaktilähetystönä Helsingissä.