Eesti English
Suomi
Tapahtumakalenteri, uutiset »

Viron kansallisbaletti toi Suomeen maan ensimmäisen baletin – Tuore koreografia kunnioittaa perinnettä, mutta on silti vahvasti omaäänistä

22.11.2017


Suomella ja Virolla on yhteiset sntymäpäivät, ja lahjana saatiin Helsinkiin Viron ensimmäinen baletti, Kratt.

Jussi Tossavainen , Helsingin Sanomat

 

Kratt. Estonia-teatterin vierailuesitys Aleksanterin teatterissa. Musiikki Eduard Tubin, koreografia Marina Kesler, musiikinjohto Vello Pähn, puvut Gerly Tinn, Kansallisooppera Estonian orkesteri, naiskuoro ja Viron kansallisbaletti.

Läheinen sukulaiskansamme Viro haluaa tervehtiä Suomea parhaalle mahdollisella lahjalla. Musiikkia ja kulttuuria rakastavana kansana se tuo monta Estonia-teatterin tuotantoa nähtäväksi.

Ajoituskin on tarkkaan harkittu. Vierailut on sijoitettu loppuvuoteen, risteyskohtaan, jossa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla on parhaimmillaan ja Viron satavuotisjuhla alkamaisillaan. Virolaiset haluavat juhlia maidemme yhteistä 200-vuotisjuhlaa.

En tiedä, onko Suomessa erityisesti panostettu Viron satavuotisjuhliin, mutta Viro kytkee omat juhlansa näyttävästi Suomen juhlintaan.

Viime viikolla Estonia toi Coppelia-baletin Tampereelle. Tämän viikon alussa nähdään Viron ensimmäinen oma baletti Kratt ja oopperana La traviata. Lisäksi mukana on lapsille Peppi Pitkätossua, mikä laajentaa baltialaisen yhteyden mukaan suuriin kalaaseihin. Estonian tarjonta huipentuu lauantaina ooppera- ja musiikkigaalaan Helsingin Musiikkitalossa.

Itse Estonia-teatteri kytkeytyy myös suomalaisiin. Talon arkkitehteinä olivat suomalaiset Wivi Lönn ja Armas Lindgren. Ilmeisesti suurimman työn teki Lönn. Lindgren piti ottaa nimenä mukaan, koska nainen ei tuolloin yksin voinut kantaa vastuuta suuren kulttuuritalon suunnittelusta. Nykyään suuren osan talon täyttöasteesta vastaa suomalainen kulttuuriyleisö. Talon yleisölämpiössä suomi taitaa olla yleisimmin kuultu kieli.

Kratt on Viron ensimmäinen baletti ja Eduard Tubinin ainoa, valitettavasti. Baletti sai ensi-iltansa Tarton Vanemuine-teatterissa 1943.

Siihen on liittynyt macbethiläistä dramatiikkaa kyllin. Toisen maailmansodan aikana sitä esitettiin Estonia-teatterissa. Neuvostoliiton pommit iskivät kesken näytöksen teatteriin ja esiintyjät ryntäsivät kauhuissaan kadulle. Ehkä vielä enemmän kauhuissaan olivat tallinnalaiset, jotka olivat jo kyllin säikähtäneet pommituksista ilman teatterista paenneita peikkoja ja perkeleitä, jotka vilistivät kaupungin kaduilla.

Tämä uusin versio sai ensi-iltansa 2015 Estoniassa Marina Keslerin koreografioimana. Se on yhdistelmä kansanperinnettä kunnioittavaa kuvastoa ja uutta tanssillista ilmaisua.

Olin Estonian ensi-illassa, mutta jotenkin ihmeellisesti tämä vaikutti parantuneen ja tuoreutuneen siitä huikeasti. Aleksanterin teatteri on kokonsa ja tunnelmansa puolesta Estoniaa muistuttava ja juuri siksi oikea paikka esittää Kratt.

Miehitys tässä vierailussa on täydellisen hieno. Tanssijat ovat huippuluokkaa. Niin ilkeä isäntä, Paholainen kuin nimiroolin hiisi eli Kratt. Huippuhetket koetaan juuri näiden hahmojen ollessa läsnä näyttämöllä.

Tarina on universaali. Se kertoo ahneudesta – kun mikään ei riitä. Isäntä vaatii aina vain enemmän, myy sielunsa paholaiselle ja pelaa omaisuutensa. Häntä palveleva peikko Kratt kyllästyy isäntänsä kyltymättömyyteen ja lopulta tuhoaa tämän.

Samalla sivussa kuljetetaan nuorten rakastavaisten tarinaa. Talon tytär ja renki kokevat epäsäätyisen suhteen. Peruskertomuksien ja satujen tavoin arkkityyppisesti hyvät saavat toisensa ja paha saa palkkansa.

Tubinin musiikki on ajatonta ja tuntuu postmodernilta lukuisine viittauksineen. Siellä on Šostakovitšin parasta elokuvallisuutta ja Prokofjevin pontisuutta, mutta myös säveltäjän omaa musiikillista idearikkautta. Se on erinomaista käyttömusiikkia baletin ja tarinan tarkoituksiin.

Marina Keslerin tuore koreografia on traditioita kunnioittavaa, mutta silti vahvasti omaäänistä. Etäisesti se tuo paikoin mieleen venäläisen Boris Eifmanin tavan raikastaa perinnettä, mutta silti vaatia tanssijoilta paljon.

Edelleenkin tuntuu, että folkloristiset kohtaukset nuorison ilonpitoineen tuntuvat hieman pitkiltä ja venytetyiltä. Mutta jos säveltäjä on ne partituuriin kirjoittanut, ei niitä kai voi poiskaan jättää tai lyhentää. Kyllä Kratt on paikkansa baletin historiassa ansainnut.

Helsingin Sanomat
https://www.hs.fi/kulttuuri/tanssiarvostelu/art-2000005459885.html

Estonia Kratt

TopBack